Olen liki 4-kymppinen nainen. Eronnut nyt toista kertaa pitkähköstä parisuhteesta. Tällä kertaa mukana 2 lasta. Ensimmäisestä erosta liki tasan 10v. Olen siis jälleen uuden edessä.

Tästä blogista ei tule muotiblogia, ei sisustusblogia eikä täällä esitellä lasteni uusia vaatteita. Haluan tämän blogin avulla jäsentää tätä prosessia, löytää ehkäpä muutaman lukijan ajatuksilleni mutta ennenkaikkea laittaa tämän muistiin itselleni. Jotta muistaisin.

Tämänkin eron yhteyteen kuuluu vahvasti ikäkriisi. Siihen kuuluu myös se, että lapset ovat nyt vajaa 3v ja 6v. Lapset ovat mahdollisimman paljon isällään ja olemme asumisen saaneet onneksi järjestymään niin, että olemme hyvin lähekkäin. Minulla on siis enemmän omaa aikaa kuin viimeiseen kuuteen vuoteen. Aikaa olla yksin omien ajatusteni kanssa. Elämäni on muutenkin muutoksessa. Työpaikkani on taloudellisissa vaikeuksissa ja tätä uraa olen tehnyt liki 15vuotta. Olen jo vuosien ajan kokenut, että olisi aika uudelle. Ehkäpä nyt onkin? Ja toki tähän kuuluu jonkinlainen henkisyyden, hyvänolon ja tasapainon etsiminen.

Liki kaikki on nyt auki. Toisaalta se on jännittävää ja kiehtovaa, toisaalta pelottavaa ja kauhistuttavaa. Tätä kai se elämä on?